Puoli vuotta mennyt, mitä kuuluu?

Onpas se aika taas vierähtänyt ja kaikenlaista on kerennyt sattumaan, mutta eipä siitä sen enempää, elämä kuitenkin jatkuu.

MISSÄ MENNÄÄN PAINON OSALTA?

Ruokavalio on pysynyt hieman muunneltuna paleodieettinä ilman kaloreiden laskemista ja paino on pysynyt 90-95kg lukemissa viimeiset puoli vuotta. Painoa ei siis ole tullut lisää mutta toisaalta on pysytty saavutetuissa lukemissa varsin helposti. Suosittelen lämpimästi, ainakin painon halintaan, kyseistä ruokavaliota. Lisäksi jos ylipainoa on runsaasti niin varmasti saa helposti suurimman osan siitä pois.

TUOREITA TUTKIMUKSIA

Paljon on ehtinyt tulla uusia julkaisuja ravitsemuspuolella ja niitä on seurattu päivittäin. Tutkimukset ovat vakuuttaneet entisestään tämän tapaisen ruokavalion toimivuudesta. Sokeri on teilattu nyt jopa yleisesti (eikä pelkästään "valaistuneiden" piireissä) ja tyydyttyneiden rasvojen demonisointi on laimentunut. D3-vitamiinin hyödystä tulee jatkuvasti uutta tutkimustietoa ja kalatuotteiden syömiselle on edelleen hyviä perusteluita (kunhan muistaa käyttää runsaasti eri kalalajeja). Liiallisen hiilihydraattikuorman lihottava vaikutus on myös nyt jo aikalailla tunnustettua myös THL:ssa.

KRITIIKKIÄ

Superfoodit ovat saaneet osakseen kasvavaa kritiikkiä, ja sitä en voi henkilökohtaisesti käsittää. Sehän on sama kun sanottaisiin että mustikka ei ole hyväksi. Toki näin kesäisin tulisi suosia, jo ekologisista syistä, kotimaisia marjoja ja juureksia, mutta se ei tarkoita sitä etteikö Goji-marjoja kannattaisi syödä.

Lääketeollisuuden kytkökset ovat saaneet myös huomattavaa palstatilaa medioissa. Ei pelkästään sika-influenssa fiaskon takia, vaan myös esim. statiinien osalta. Kolesteroliteoria on myös ollut puheenaiheena ja kuten on jo pitkää tiedetty, se teoria tullaan, toivottavasti, heittämään piakkoin ö-mappiin. Näin tulee tapahtumaan ainakin pääväittämien osalta (tyydyttynyt rasva on pahasta, kokonaiskolesteroli ym).

Vähärasvaisten tuotteiden soveltuminen ihmisravinnoksi on asetettu, ainakin joidenkin ravitsemusterapeuttien mielestä, kyseenalaisiksi. Se, että muutetaan jonkin luonnollisen ruuan koostumusta sokerilla ja/tai kasalla lisäaineita, ei tee tuotteesta sen terveellisempää vaan päinvastoin. Tämänhän hipit ovat tienneet jo pitkään mutta hyvä että aiheesta on alettu puhua myös yleisestikin.

OMA RUOKAVALIO NYKYÄÄN

Viljatuotteiden (runsaalle) syönnille ei ole löydetty vieläkään mitään pätevää perustetta. Sen sijaan vaalean pastan ja leivän syönti saa osakseen kasvavaa kritiikkiä. Marjojen ja hedelmien runsaalle käytölle taas ei ole vieläkään löydetty mitään vastaväitteitä (mitä nyt joku hippi on sitä mieltä että nyky hedelmät on liian pitkälle jalostettuja ja sen takia ei ole luonnollista ravintoa enää ihmiselle). Sen sijaan maitotuotteiden osalta olen itsekin vielä umpikujassa. Maitoa en juurikaan enää juo, mitä nyt kahviin lorautan tilkan luomumaitoa, mutta bulgarian jogurtti kuuluu edelleen jääkaapin sisältöön. Pähkinöitä tulee popsittua päivittäin mutta palkokasvit ovat jääneet vähemmälle. Kananmunia menee 2-4 päivittäin. Liha ja kala maistuvat tietenkin, ja koska luomulihaa ei ole helposti saatavilla tulee syötyä suhteellisen paljon poroa. Paistamisessa käytän kirnuvoita ja salaatinkastikkeena oliiviöljyä.

D3-vitamiinikapselit kuuluvat edelleen kuvaan ja kalaöljykapseleita tulee popsittua. Muita lisäravinteita en juurikaan käytä.

"Superfoodeista" käytän runsaasti kotimaisia marjoja. Lisäksi tulee aina silloin tällöin ostettua hieman eksoottisempia tuotteita, ihan vain tieteen nimissä ja uusia elämyksiä hakien. Smoothieita tulee tehtyä muutama kerta viikossa ja sisältö vaihtelee mielialan mukaan.

LIIKUNTA

Urheilu on jäänyt lähes kokonaan. Uusi spurtti taas kesän jälkeen (kuulostaako tutulta?). Se on ainakin tullut henkilökohtaisesti huomattua tämän kaksi vuotta kestäneen projektin aikana että painonhallinnan kannalta liikkuminen on täysin yliarvostettua puuhaa. Tosin muita terveyshyötyjä siitä toki saa.

KIINNOSTUKSET

Mielialan ja ruokavalion yhteys on alkanut kiinnostaman nykyisin. Ihmisen aivot on kuitenkin niin monimutkainen laitos ettei taida "gurutkaan" ottavan siitä juurikaan selkoa. Joidenkin aminohappojen tiedetään tietysti vaikuttavan esimerkiksi dopamiinin ja serotoniinin tuotantoon mutta se miten niitä tulisi syödä, että saataisiin toivottu tulos, onkin sitten toinen juttu.

LUKEMISTA

Tässä kevyttä lukemista kaikille kiinnostuneille sadepäivän varalle:

Liika sokeri voi kohottaa verenpainetta (Verkkouutiset)

Statiinit eivät pienennä riskiryhmäläisten kuolleisuutta (Verkkouutiset)

Euroopan neuvosto: WHO liioitteli sikainfluenssa-uhkaa (Turun Sanomat)

Liika sokeri saattaa kohottaa sydäntautien riskiä (Iltalehti)

Makkara on punaista lihaa haitallisempaa sydämelle - rasvasta viis! (Iltalehti)

Kovia rasvoja ei kannata vaihtaa huonoihin hiilihydraatteihin (Yle)

Aurinkorasva on kaksipiippuinen juttu (Uusi Suomi)

OIKEIN HYVÄÄ JA HAUSKAA KESÄÄ KAIKILLE!

back to basics

Nyt kun on vuosi laihdutettu ja painoa on pudotettu noin 40kg, on aika vähän palata ajassa taaksepäin ja miettiä mitä on tullut opittua ja mitä virheitä teki. Pitää myös miettiä miten jatkossa syö ja liikkuu.

Tammikuussa 2009 painoa oli se 130 kiloa ja kunto oli mikä oli. Energiataso oli lähellä nollaa ja päässä heitti pahasti. Laihdutus alkoi vedosta ja sehän on aina hyvä motivaattori meikäläisen tyyppisille ihmisille. Suurin oivallus oli kalorilaskuri.fi palvelun käyttöön ottaminen. Tarkoitus oli rajoittaa kalorit niin, että kiloja lähtee noin 1-1,5 viikossa. Tähän tavoitteeseen pääsin heti tammikuussa ja paino alkoi tippumaan. Kalorilaskuri.fi palvelun ehkä tärkein asia on vitamiinien ja hivenaineiden saannin helppo seuraaminen. Sieltä pystyi varmistamaan, että kyseisiä mikroravinteita ja kuituja saa tarpeeksi päivittäin.

Mikroravinteiden seuraaminen johti siihen, että ruokavaliosta tuli väkisinkin terveellisempi. Niukka kalorimäärä (1400-1700) tarkoitti sitä, ettei lautaselle voinut ottaa oikeastaan ollenkaan pastaa, perunaa eikä riisiä. Pasta ja riisi sisältävät erittäin vähän mikroravinteita ja niistä saa yllättävän paljon energiaa. Kun tärkkelyspitoiset ja vähän ravinteita sisältävät ruuat jäivät pois, myös näläntunteen hallitseminen oli helpompaa. Lautasella oli siis pelkästään salaattia ja lihaa, kanaa, kalaa, juustoa tai kananmunia.

Sivujuonteitakin oli. Media tuputtaa paljon erilaisia terveystuotteita ihmisille; kevytjuustoja, rasvatonta maitoa, terveysvaikutteisia jogurtteja yms. Lähdin tietenkin niitä sitten syömään, koska ajattelin että niillä saisi helposti varmistettua tarpeelliset mikroravinteet ja kuidut, ilman turhia kaloreita. Voi kuinka väärässä olinkaan. Lähes kaikki terveystuotteet on valmistettu niin, että niistä poistetaan luonnollisia rasvoja ja korvataan ne teollisuusjätteellä ja/tai sokerilla. Sitten niihin lisätään isolla kädellä synteettisiä vitamiineja ja kuituja ja laitetaan sydänmerkki kylkeen. Voi itku.

Loppuvuoteen osui myös surullisen kuuluisa urheiluveto, mikä tuli siis hävittyä. Tuli yksinkertaisesti haukattua liian suuri pala. Motivaatio loppui ensimmäisen selän venähdyksen jälkeen, ja lopullinen niitti oli parin viikon sairastelujakso. Uusi veto on kuitenkin jo lyöty, ja se on huomattavasti realistisempi.

Minkälainen ruokavalioni on sitten nykyään? Se sisältää mahdollisimman luonnollisia ja vähän prosessoituja ruokia. Mitä lähempänä ruoka on sen luonnollista olomuotoa ja mitä vähemmän siitä on poistettu tai lisätty, niin sitä parempi. Kaupasta valitsen aina luomua jos se on vaihtoehtona. Lihaa syön normaaliin tapaan, mutta jos sitä saisi kaupasta luomuna, niin ostaisin tietenkin sitä. Superfoodeja syön myös mutta ilman minkäänlaista kiihkoa. Niitä syödään jos niitä on. Nyt kun on tämä uusi veto, niin lisään niiden määrää hiukan, ehkä niillä saa sen henkisen boostin kun tietää että varmasti on tarpeeksi mikroravinteita kehossa. Riisiä, perunaa, pastaa ja leipää syön vain harvoin, lähinnä silloin kun ei ole muuta tarjolla.

Päivittäin ravintouutisia seuraavana voin todeta, että kaikkea lukemaansa ei kannata uskoa, vaikka ne kirjoitettaisiin päämedioiden sivulla (Yle, HS, IL, IS ym.). Valitettavasti ainakin Yle on profiloitunut omissa kirjoituksissaan perinteisen linjan puolestapuhujana (teollisuuden äänitorvi) ja samaa voi valitettavasti sanoa monesta muustakin mediasta. Toisaalta ei myöskään kannata sokeasti uskoa jonkin ravitsemussuuntauksen uutisointia (esim. karppaus.info). Ei sielläkään sen puolueettomampia olla, vaan hehkutetaan niitä tutkimuksia, jotka tukevat heidän näkemyksiään ja vähätellään sen vastaisia. Muistakaa siis lähdekritiikki sekä isoissa että pienissä medioissa.

Ehdottomasti suomen paras blogi (en ole ainakaan vielä löytänyt parempaa) löytyy täältä.