sunnuntai 17. tammikuuta 2010

back to basics

Nyt kun on vuosi laihdutettu ja painoa on pudotettu noin 40kg, on aika vähän palata ajassa taaksepäin ja miettiä mitä on tullut opittua ja mitä virheitä teki. Pitää myös miettiä miten jatkossa syö ja liikkuu.

Tammikuussa 2009 painoa oli se 130 kiloa ja kunto oli mikä oli. Energiataso oli lähellä nollaa ja päässä heitti pahasti. Laihdutus alkoi vedosta ja sehän on aina hyvä motivaattori meikäläisen tyyppisille ihmisille. Suurin oivallus oli kalorilaskuri.fi palvelun käyttöön ottaminen. Tarkoitus oli rajoittaa kalorit niin, että kiloja lähtee noin 1-1,5 viikossa. Tähän tavoitteeseen pääsin heti tammikuussa ja paino alkoi tippumaan. Kalorilaskuri.fi palvelun ehkä tärkein asia on vitamiinien ja hivenaineiden saannin helppo seuraaminen. Sieltä pystyi varmistamaan, että kyseisiä mikroravinteita ja kuituja saa tarpeeksi päivittäin.

Mikroravinteiden seuraaminen johti siihen, että ruokavaliosta tuli väkisinkin terveellisempi. Niukka kalorimäärä (1400-1700) tarkoitti sitä, ettei lautaselle voinut ottaa oikeastaan ollenkaan pastaa, perunaa eikä riisiä. Pasta ja riisi sisältävät erittäin vähän mikroravinteita ja niistä saa yllättävän paljon energiaa. Kun tärkkelyspitoiset ja vähän ravinteita sisältävät ruuat jäivät pois, myös näläntunteen hallitseminen oli helpompaa. Lautasella oli siis pelkästään salaattia ja lihaa, kanaa, kalaa, juustoa tai kananmunia.

Sivujuonteitakin oli. Media tuputtaa paljon erilaisia terveystuotteita ihmisille; kevytjuustoja, rasvatonta maitoa, terveysvaikutteisia jogurtteja yms. Lähdin tietenkin niitä sitten syömään, koska ajattelin että niillä saisi helposti varmistettua tarpeelliset mikroravinteet ja kuidut, ilman turhia kaloreita. Voi kuinka väärässä olinkaan. Lähes kaikki terveystuotteet on valmistettu niin, että niistä poistetaan luonnollisia rasvoja ja korvataan ne teollisuusjätteellä ja/tai sokerilla. Sitten niihin lisätään isolla kädellä synteettisiä vitamiineja ja kuituja ja laitetaan sydänmerkki kylkeen. Voi itku.

Loppuvuoteen osui myös surullisen kuuluisa urheiluveto, mikä tuli siis hävittyä. Tuli yksinkertaisesti haukattua liian suuri pala. Motivaatio loppui ensimmäisen selän venähdyksen jälkeen, ja lopullinen niitti oli parin viikon sairastelujakso. Uusi veto on kuitenkin jo lyöty, ja se on huomattavasti realistisempi.

Minkälainen ruokavalioni on sitten nykyään? Se sisältää mahdollisimman luonnollisia ja vähän prosessoituja ruokia. Mitä lähempänä ruoka on sen luonnollista olomuotoa ja mitä vähemmän siitä on poistettu tai lisätty, niin sitä parempi. Kaupasta valitsen aina luomua jos se on vaihtoehtona. Lihaa syön normaaliin tapaan, mutta jos sitä saisi kaupasta luomuna, niin ostaisin tietenkin sitä. Superfoodeja syön myös mutta ilman minkäänlaista kiihkoa. Niitä syödään jos niitä on. Nyt kun on tämä uusi veto, niin lisään niiden määrää hiukan, ehkä niillä saa sen henkisen boostin kun tietää että varmasti on tarpeeksi mikroravinteita kehossa. Riisiä, perunaa, pastaa ja leipää syön vain harvoin, lähinnä silloin kun ei ole muuta tarjolla.

Päivittäin ravintouutisia seuraavana voin todeta, että kaikkea lukemaansa ei kannata uskoa, vaikka ne kirjoitettaisiin päämedioiden sivulla (Yle, HS, IL, IS ym.). Valitettavasti ainakin Yle on profiloitunut omissa kirjoituksissaan perinteisen linjan puolestapuhujana (teollisuuden äänitorvi) ja samaa voi valitettavasti sanoa monesta muustakin mediasta. Toisaalta ei myöskään kannata sokeasti uskoa jonkin ravitsemussuuntauksen uutisointia (esim. karppaus.info). Ei sielläkään sen puolueettomampia olla, vaan hehkutetaan niitä tutkimuksia, jotka tukevat heidän näkemyksiään ja vähätellään sen vastaisia. Muistakaa siis lähdekritiikki sekä isoissa että pienissä medioissa.

Ehdottomasti suomen paras blogi (en ole ainakaan vielä löytänyt parempaa) löytyy täältä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti